Historian pilkkeitä vuosilta 1996 - 2005

Viimeisimmät historian pilkkeet 1996 - 2005

Noin kymmenesosa suomalaisista kuulee joko huonosti tai ei ollenkaan. Luku on yhtä suuri kuin esim. sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneiden määrä. Kuulovammaisuudesta puhutaan kuitenkin vähän. Näin lateli korvalääkäri Eero Akaan-Penttilä eräässä jäsentilaisuudessa. Koska kuulovammaisia on näin paljon, joukossa on varmasti monia tietoa ja apua tarvitsevia. Tätä apua olisi hyvä saada helposti ja lähellä kotia. Kuulolähipalvelutunnit aloitettiin v. 1994. Kuulolähipalvelutoiminnalla pyritään auttamaan ja opastamaan kuulovammaisia heidän arkisissa kuulo-ongelmissaan. Toiminta tukee kuulovammaisen omatoimisuutta ja auttaa kuntoutumisessa. Toiminta täydentää kunnan tarjoamia kuulovammaispalveluja. Tarvittaessa heidät ohjataan eteenpäin. Pioneerityön tällä saralla ovat tehneet varsinkin Raili Aho ja Elsa Ketola sekä Lea Luukkonen. Toiminta on 10 vuodessa laajentunut useampaan pisteeseen toiminta-alueellamme. Paristomyynnin ohella kuulolähipalvelutunnit lienevät hyödyllisintä suoraan jäseniin kohdistuvaa toimintaa.

Muu toiminta jatkui perinteiseen tapaan; paristomyyntiä, kuulon ja näön päivää, meniere- ja tinnitusiltapäiviä, kuulokojeen käytön opastuskursseja, vammaismessuja, korvalääkäriluentoja, paristoneuvontaa, apuvälinepalvelua, vammaisneuvostotyötä jne. Yhteistyötä ja -tilaisuuksia muiden kuulonhuoltoyhdistysten sekä Uudenmaan Piirin kanssa. Ainakin kerran vuodessa oli pikkujoulumaista meininkiä.

Tottakai tehtiin vuosittain pieniä ja suuria retkiä. Tutustuimme Turkuun, Naantaliin, Tammisaareen ja Hankoon. Menimme kesäpäiville Kuopioon Iisalmen kautta. Seilasimme Tehi-laivalla pitkin Päijännettä ja saimme kokea, miten EU-Suomen puristuksessa perinteinen maanviljely oli pakotettu suuntautumaan uusille aloille; kasvatettiin kuivakukkia ja/tai pantiin viiniä. Teatterimatkoja tehtiin mm. Helsinkiin, Lahteen ja Pyynikille. Tänä vuonna matkattiin Tohloppiin "Leikin varjolla" ohjelman nauhoitukseen. Olemme vierailleet Kotkassa sekä käyneet tutustumassa Johannes ja Kyllikki Virolaisen Vironperään sekä Lohjalla Tytyrin kalkkikivikaivokseen. Vuonna 1993 seilattiin Tallinnaan, Saarenmaalle ja Hiidenmaalle Raili ja Markku Ahon ohjauksessa. Vuonna 1995 tehtiin Lapinretki Ylläksen maisemiin ja samalla nähtiin Velho-ooppera. Vetäjinä olivat Markku Aho ja Rauno Tähkävuori. Vuonna 2002 teimme viiden päivän matkan Liettuaan halki Viron ja Latvian. Mieleeni ovat jääneet Vilnan vanhan kaupungin kauneus sekä Siauliain ristikukkulan surullisuus. Retken puuhamiehinä olivat Jorma Venho ja Kari K. Laurla. Yhdistyksen 30-vuotisjuhlamatka tehtiin kylpyläkaupunki Pärnuun. Vetäjänä Aino Heikkilä.

Surullinen uutinen kiiri korviimme. Peijaksen sairaalan kuulokeskus lopetettiin kesäkuussa 2005. Eivät auttaneet adressit, päättäjille osoitetut kirjelmät, lehtikirjoittelut eikä mielenosoitus Peijaksen sairaalan edessä. Isot pyörät pyörivät. Iloisempi uutinen oli hoitotakuun tuleminen voimaan 1.3.2005. Jonot eri kuulokeskuksiin ovat olleet valitettavan pitkät. Hoitotakuu taannee, että kuulokojesovitukseen ym. pääsee jatkossa 6 kk aikana. Tälle vuosikymmenelle osui millennium eli vuosituhannen vaihtuminen. Sen uskottiin vaurioittavan koko maailman sähköisiä laitteita ja vempaimia. Niin ei tapahtunut. Euroaika alkoi vuonna 2002. Uusi jännittäminen; miten markat euroiksi!? Kohta neljä vuotta olemme kääntäneet euroja mummomarkoiksi. Tavaroiden hintoja on edelleen vaikea mieltää euromitalla ilmaistuina.

Edunvalvonta on ollut ja on edelleen tärkeä yhdistyksen tehtävä. Erityisen tärkeää olisi saada julkisten tilojen ryhmäkuuntelulaitteet myös kuulovammaisille soveltuviksi. Ne pitäisi aina sijoittaa ja rakentaa julkisiin tiloihin asiallisesti ja niiden tulisi toimia kuin valaistus; nappia painamalla. - Asian tiimoilta kävimme 80-luvulla isolla joukolla kansanedustajien pakeilla Arkadian mäellä. Edelleenkään homma ei aina toimi. Erittäin kuvaava tapaus sattui kesämökkikunnassamme. Sinne oli rakennettu uljas, uusi kulttuuritalo, missä piti olla myös uljas, hieno induktiosilmukka. Mieheni (varsinainen asiantuntija) ja minä poikkesimme testaamaan silmukkaa. Meille vakuutettiin, että silmukka toimi, kun sitä testattiin kirkon kuuntelusauvoilla. Mutta se ei toiminut. Paikalle haettiin pätevämpää väkeä; tuloksetta. - Lopulta eräällä teknikolla välähti ja hän parahti lausumaan: "Ettehän te voikaan kuulla mitään, kun teillä ei ole niitä kirkon sauvoja...!"- Poistuimme hiljaisina.

Yhdistyksen varainhankinta on hiljalleen vaikeutunut. Kuntien aiemmin runsaat toiminta-avustukset ovat näivettyneet pieniksi puroiksi tai kuivuneet kokonaan. Lama 90-luvulla toi muassaan valtavat kirpputorimarkkinat. Nämä söivät kaikenlaisilta myyjäisiltä jalansijaa. Yhdistyksen alkuvuosien joulumyyjäisissä myimme vaikka mitä. Naiset ja ainakin yksi mies (Viljo Laine) kutoivat sukkavuoria, Matti Niemikoski teki luutia, minä keräsin lankoni kanssa hänen pelloltaan lyhdeaineksia. Kantaessamme suuria sylillisiä kaurankorsia traktorinlavalle lankoni tuumasi: "Kovaa on tämä maanviljelys"! Jäsenmaksutuotoilla ei nykyisin kateta edes postituskuluja. Korot ovat alhaalla, sijoitukset eivät pahemmin tuota. Vaalikeräykset tuovat kohtuullisen mukavasti "killinkejä" yhdistyksen kassaan. - Suuret kiitokset kaikille lipasvahdeille.

Vuoden 2005 syyskuussa yhdistykselle ostettiin uusi siirrettävä silmukka (järjestyksessä kolmas). Silmukan hinta oli 2.900 €, mihin saatiin Keravan kaupungilta kohdeavustusta 500 €. Vuonna 2005 on alettu myydä eri asiakaspisteisiin; pankkeihin, posteihin, apteekkeihin ns. Contacta-silmukkaa. Myyjinä ovat olleet Jorma Venho, Hilma Koskela, Margita Winqvist ja Matti Niemikoski. Näiden silmukoiden myynnistä saadaan hyvä tuotto myös yhdistykselle. Kuulokojeparistojen myynti aloitettiin 1978. Myynnistä muodostuu myös tuloja yhdistykselle. Monet vanhat paristomyyjät ovat jo poistuneet keskuudestamme. Uskollisimpia myyjiä ovat olleet Anttonen (Åberg) Eila (1978), Kaukovuori Impi (1990), Lampio A-L (1982), Luukkonen Lea (1987), Pigg Oili (1982), Smolander Esteri (1992). Kuulopalvelutunneilla (1994) alkoivat paristoja myydä Aho Raili sekä Ketola Elsa.

Melu ja ikääntyminen aiheuttavat nykyisin eniten kuulon alenemaa. Yhdistyksen jäsenmäärä on moninkertaistunut ollen vuoden 2004 lopussa 382 henkilöä. Jäsenistö on myös suurelta osin vaihtunut. Moni vanha ystävä on iäksi kadonnut. Olemme yleensä hyvin pärjänneet jäsenkampanjoissa. Vuonna 2005 saimme piirin jäsenhankintakilpailussa ensimmäisen palkinnon; pokkasimme kiiltävän pokaalin. Oman vaikeutensa on tuottanut se, että yhdistys toimii monen kunnan alueella. Toimintaa olisi ehkä helpottanut, jos meillä olisi ollut oma toimipiste. Yhdistys sai kerran testamenttilahjoituksen, mikä koski pientä huoneistoa. Mutta myöhemmin testamentintekijä laati uuden testamentin toiselle järjestölle. Tämä järjestö ei koskaan kustantanut edes hautakiveä lahjoittajan haudalle. Siellä on vuosikymmenet lahonnut valkea puuristi.

On mahdotonta luetella kaikkia niitä aktiivisia ja ahkeria jäseniä, jotka pyyteettömästi toimivat/ovat toimineet muiden kuulovammaisten hyväksi. Voimme vain lausua heille kiitoksen sanat! Alussa meillä oli 300 markan (50,46 €) starttiraha. Tilinpäätöksessä 31.12.2004 taseen loppusumma oli 19.309,04 € (114.806,34 mk).

Yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa Eila Anttoselle (Åberg) ja A-L Lampiolle myönnettiin pronssinen ansiomerkki. Harrastusmerkin saaneista mainittakoon Oili Pigg. Vuonna 1990 A-L Lampio sai hopeisen ansiomerkin. Pronssinen ansiomerkki myönnettiin Hilkka Alaselle, Jenny Henrikssonille, Leena Huttuselle, Lea Luukkoselle, Oili Piggille sekä Vilho Taatilalle. Yhdistyksen 20-vuotisjuhlaa vietettiin Keravalla Viertolan päiväkeskuksessa. Tilaisuudessa jaettiin ansiomerkkejä: Urpo Siirala mitali: Lampio A-L. Hopeinen ansiomerkki: Marja-Liisa Pökälä. Pronssiset ansiomerkit: Aho Raili, Engström Sulo, Heikkilä Väinö, Hurri Soini, Kaukovuori Impi, Smolander Esteri, Tähkävuori Rauno ja Teräsvuori Pirjo.

Puheenjohtaja: Raili Aho 1996, A-L Lampio 1997-2002, Marja-Liisa Pökälä 2003-2004, Kaisa Venho 2005. Varapuhj.: Elsa Ketola 1996-2000, Erkki Huhtala 2001-2002, Paula Hiltunen 2003, Hilma Koskela 2004, Aino Heikkilä 2005. Sihteeri: Markku Aho 1996, Raili Aho 1997-2001, Anneli Merikallio 2002, Pirjo Teräsvuori 2003, Margita Winqvist 2004-2005. Rah.hoit.: Ritva Saarinen 1996, Markku Aho 1997-1998, Jorma Venho 1999-2005. Jäsenkirj. Pirjo Teräsvuori 1996-97, M-L Pökälä 1998-2000, Pirjo Teräsvuori 2001, Kaisa Venho 2002-2005. Kirjanpidon on A-L Lampio hoitanut 16 v, Leena Huttunen 6 v, Sulo Engström 3 v, M-L Pökälä 2 v sekä Katja Leino 3 v.

Kaikista touhuistamme huolimatta vammaisyhdistyksen tärkein anti lienee vertaisseura. Et ole yksin! - Toivottavasti!

Lopuksi aivan vakavasti, tarkemmin kuin tähän asti sanon nämä sanelemani - lausahtelen lausumani: Yksi osaa yhtä - toinen osaa toista, kukaan ei yli muiden loista. Samaan suuntaan vetää muurahainen, tämä joukko olkoon samanlainen! (Pirkko Iso-Hollo)

Anna-Liisa Lampio